EEVA ROUVINEN JA NIMISMIES ARON BARCK

Useilla virkamiehillä oli 1700-luvulla suhteita, jopa avoliittoja taloudenhoitajien tai piikojen kanssa, erityisesti jos säätyläisvaimoa ei ollut löytynyt. Eeva Rouvisen ja nimismies Aron Barckin suhteesta syntyi kesällä 1761 Kiteellä poika Aron. Tavallisesti lapsi jäi äidin kasvatettavaksi, ja isä velvoitettiin maksamaan elatusapua. Tässä tapauksessa kävikin toisin: isä ottikin pojan mukaansa ja kasvatti hänet virkamieheksi.

Kiteen ja Kesälahden vuoden 1761 syyskäräjät alkoivat 7. joulukuuta. Aamupäivällä kappalainen Arvid Sirelius piti hartaushetken, ja sen jälkeen luettiin kuulutukset. Iltapäivällä aloitettiin varsinaisten asioiden käsittely. Ensimmäiseksi varanimismies Adolf Neglick kertoi, että naimaton Eeva Rouvitar Muljulasta oli saanut Ollinmessun aikaan poikalapsen nimeltään Aron ja vaati laillista tutkintaa ja päätöstä asiassa. Eeva myönsi asian ja kertoi, että hänellä oli ollut suhde selvityskomissaari (Liqvidations comissarien) ja nimismies Aron Barckin kanssa kun hän oli oleskellut Kiteen kirkonkylässä. Aron Barck myönsi isyytensä ja kertoi olevansa naimisissa ja että hänen vaimonsa oleskelee Hollolan pitäjässä

Avioliitossa olevalle rangaistus oli suurempi, joten Aron Barck tuomittiin 80 hopeataalarin ja Eeva Rouvitar 40 hopeataalarin sakkoihin. Lisäksi heidän piti maksaa kirkonkassaan 4 ja 2 hopeataalaria ja mennä ripittäytymään sakastiin. Koska Aron Barckilla ei ollut muita tuloja kuin palkkansa ja Eeva Rouvitar oli "yhtä köyhä kuin heikko ja sairaalloinen", he sovittivat sakot 20 ja 12 päivän vesileipävankeudella. Elatusapuna Aronin piti maksaa vuosittain tynnyri viljaa. Syyskäräjät jatkuivat. Tuomittu Aron Barck palasi syyttäjäksi ja vaati seuraavaksi Maria Meteliselle ja Sofia Mustapäälle rangaistusta salavuoteudesta. Varanimismies Adolf Neglick oli puolestaan syytettynä salavuoteudesta neljän vuoden kuluttua.

Eeva Rouvinen syntyi 1740 Rääkkylän Oravilahdella torppari Matti Rouvisen ja Inkeri Hakulisen perheeseen. Matti ja Inkeri saivat kaikkiaan yhdeksän lasta, joista Eeva oli toiseksi nuorin. Matti oli Oravilahdella 1700-luvun alussa kuolleen talollinen Elias Rouvisen ja Maria Kinnarisen poika. Perheen kotitaloa jäi isänöimään veli Joonas, ja Matti otti asuttavakseen vuonna 1731 isonvihan aikaan metsään rakennetun mökin. Matti kuoli kuumeeseen tammikuussa 1743, ja torppa siirtyi veli Eliakselle. Leski Inkeri Hakulinen muutti lapsineen Sangenlahteen, mistä Inkeri ilmeisesti olikin kotoisin. Kun tytär Maria avioitui 1756 muljulalaisen torppari Klemetti Kinnusen kanssa, Marian mukana Muljulaan siirtyivät äiti Inkeri, sisarukset Elias, Eeva ja Liisa.

Aron Barck syntyi vuonna 1716 Artjärvellä. Hänen vanhempansa olivat Nybyn ja Iitin nimismies, lopulta Porvoon postimestari Hans Henrik Barck (k. 1759) ja Maria Krook (k. 1753). Aron Barck työskenteli Uudenmaan ja Hämeen lääninkansliassa Helsingissä kolme vuotta. Hän antoi avioliittolupauksen henkikirjoittaja Isak Biörckellin ja Katarina Savoniuksen tyttärelle Annalle (1714-1795), ja suhteesta syntyi poika Jakob Johan Helsingissä 20.9.1741. Aron tuli pian katumapäälle, ilmoitti haluavansa purkaa avioliittolupauksensa ja sopi 22.2.1742 maksavansa 600 kuparitaalaria. Aron avioitui Annan sijaan syksyllä 1742 Hollolan kappalaisen Krister Stephanderin tyttären Sofian kanssa. Avioliittolupausta ja salavuoteutta käsiteltiin useaan otteeseen Helsingin raastuvanoikeudessa alkukesästä 1743. Anna Biörckell avioitui Sipoon pitäjänräätälin Johan Starckin kanssa. Poika Jakob Johan seurasi mukana ja avioitui Sipoossa 1760 lukkari Henrik Långin tyttären Annan kanssa. Perhe muutti Kirkkonummelle, jossa korpraali Jakob Johan Barck kuoli v. 1790.

Hattujen sodan aikana Aron Barck toimi toimitusvoutina Porvoon ja Kymen kihlakunnissa ja siirtyi sodan jälkeen Venäjän puolelle Viipuriin - ehkäpä syntyneiden velkojen takia. Hän oli jäänyt ainakin kauppias Paul Bredenbergille Porvoosta velkaa tammikuusta 1740 toukokuuhun 1742 70 kuparitaalaria, jota poika Johan Bredenberg peri Aronilta keväällä 1759 Kiteen käräjillä. Aron Barck vannoi uskollisuudenvalan 16.7.1746 ja toimi Viipurissa oikeuden pöytäkirjanpitäjänä. Kuvernementinneuvos Moritz Friedrich von Gersdorff syytti kuitenkin Aronia todistuksen väärentämisestä ja halusi karkoittaa Aronin Venäjän valtakunnasta v. 1755. Aron joutui rikossyytteeseen ja pääsi vapaaksi takuita vastaan. Nyt hän karkasi Ruotsin puolelle ja ilmoittautui Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherralle. Kun Viipurin kuvernementin kanslia kyseli karkulaisesta, lääninhallitus kysyi ohjeita Tukholmasta. Aron mainitaan ilman puolisoa vuonna 1756 Myrskylässä, jossa hän asui veljensä, kappalainen Hans Henrik Barckin luona. Parantaakseen kilpailukykyään virkoihin hän haki ja sai Turun hovioikeuden presidentiltä (varapresidentti Johan Lagerflychtin allekirjoittamana) 10.7.1756 valtakirjan selvityskomissaariksi. Tämän jälkeen Aron haki avoinna olevaa Kiteen ja Kesälahden nimismiehen virkaa, johon hän sai valtakirjan 29.12.1756.

Valtiopäivät kielsivät vuonna 1756 viinanpolton. Viinapannun arvo ja sakot kuuluivat ilmiantajalle. Velkainen nimismies Aron Barck näki tässä erinomaiset taloudelliset mahdollisuudet, niinpä hän aloitti talvella 1757-1758 mittavan salapolttajien metsästyksen. Nimismies oli suorittanut ratsioita kylä kylältä varsinkin joulun aikaan ja löytänyt pannuja ja rankkia. Talonpojat puolustautuivat ja syyttivät nimismiestä lahjusten ottamisesta. Aronin toiminta oli niin tehokasta, että Kiteellä tuomittiin kaikkein eniten kieltolakirikoksista. Barck tarkasti myös kaupunkimatkalaisten kuormia, ja kiinnijääneet väittivät ostaneensa paloviinansa Venäjältä. Vuonna 1760 nimismies haastoi käräjille 30 talonpoikaa, joista suurin osa ei tullut edes käräjäpaikalle. Niinpä Barck ilmoitti pyytävänsä ylimääräisten käräjien pitämistä. Niinikummun talonpojat valittivat 1761 Barckin vaatineen heiltä laittomia kuljetuksia ja kohdelleen heitä vääryydellä ja ankarasti. Kruununprinssin rykmentin sotilas Juhana Juvonen haastoi nimismiehen oikeuteen ja väitti nimismiehen ottaneen talonpojilta kyydityksiä ilman maksua, polttaneen laittomasti viinaa sekä ottaneen lahjuksia. Todistukset eivät kuitenkaan riittäneet, ja Turun hovioikeus vapautti Barckin syytöksistä 14.3.1763. Barckin aika Kiteellä oli kuitenkin loppumassa. Barck sai hakemansa eron lääninhallitukselta nimismiehen toimesta 5.7.1763.

Samaan aikaan kun kiistat Kiteellä olivat kuumimmillaan, Aron ilmestyi Hollolan käräjille huhtikuun alussa 1762 "rakastettunsa" (käresta) Sofia Stephanderin kanssa. Esille tuotiin neljä kuukautta aikaisemmin Kiteellä saatu tuomio Eeva Rouvisen kanssa, ja puolisot anoivat avioeroa. Lapsia ei ollut, ja Aron lupasi maksaa Sofialle korvausta 120 kuparitaalaria. Lisäksi Aron vakuutti, että hän ei ollut syyllistynyt salavuoteuteen ollessaan Venäjän puolella. Oikeus myöntyi avioeroon ja kehoitti Barckia kääntymään tuomiokapitulin puoleen ennen uutta avioliittoa.

Suunitteliko Aron Barck keväällä 1762 uutta avioliittoa? Kenen kanssa? Joka tapauksessa Aronin aikeisiin tuli muutoksia, koska hän joutui eroamaan Kiteen nimismiehen tehtävästä kesällä 1763 ja lähti paikkakunnalta. Hänet mainitaan helmikuussa 1764 Elimäellä. Hän oli avioitunut Hämeenkylän kartanon omistajiin kuuluneen johdattaja (furiiri) Lars Wittingin ja Katarina Roosin tyttären Brita Katarinan (1739-1804) kanssa. Pian pariskunta siirtyi Teutkosken kylään, ja heille syntyi kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. Komissaari Aron Barck kuoli Teutkoskella 17.6.1789 pakotetautiin, ja hänen perillisensä joutuivat luopumaan tilasta. Aron Barckin ja Brita Katarinan lapsista poika Lars Henrik (1764-1791) oli sotilas eikä häneltä jäänyt kuin pienenä kuollut poika. Aikuisikään varttui myös tytär Lovisa (1782-1839) joka kuoli naimattomana Orimattilassa.

Entä Eeva Rouvisen ja Aron Barckin 29.7.1761 Kiteellä syntynyt poika Aron? Aron Barck olisi voinut helposti kiistää käräjillä isyytensä Eevan lapseen, mutta hän ei tehnyt sitä. Hän sai suuret sakot (80 hopeataalaria), mutta ei pystynyt maksamaan niitä (hänen vuosipalkkansa oli 30 hopeataalaria) ja joutui olemaan 20 päivää vesileipävankeudessa, joka kävi sekä ruumiin että nimismiehen kunnian päälle. Näyttää siltä, että hän halusi vahvistuksen isyydelleen vaikka se tulikin hänelle kalliiksi. Komissaari Barck oli tasan 20 vuotta aikaisemmin jättänyt poikansa hänen äidilleen ja solmi avioliiton, josta ei syntynyt lapsia. Hän oli jo lähes 50 vuoden ikäinen, joten hän saattoi katsoa mahdollisuutensa uusiin lapsiin vähäisiksi, tai hän saattoi olla niin kiintynyt Kiteellä syntyneeseen poikaansa, jotta häntä ei voinut nyt jättää. Kiteen 1760-luvun lastenkirjaan on merkitty Eeva Rouvisen kohdalle, että poika Aron seurasi isäänsä komissaari Barckia: "Son Aron - följd med sin far Comis. Barck". Elimäen v. 1776-1782 rippikirjaan on merkitty Teutkoskelle komissaari Aron Barckin ja rouva Brita Katarina Wittingin alapuolelle pojat Aron ja Lars Henrik, joista vain jälkimmäinen mainitaan Elimäen syntyneiden luettelossa pariskunnan lapsena. Poika Aron mainitaan rippikirjassa ilman syntymäaikaa, eikä hänelle mainita myöhemminkään rippikirjoissa mitään syntymäaikaa. Hollolan v. 1802-1807 rippikirjassa mainitaan synnyinvuodeksi 1769, mutta se on vedetty yli.

Aron Barck nuorempi muutti Heinolaan ja toimi Kymenkartanon läänin lääninhallituksessa kanslistina ilmeisesti vuodesta 1779, sitten hän jatkoi Asikkalan ja Hollolan nimismiehenä vuodesta 1792. Hän avioitui 1791 Nastolassa Johanna Albertina Kymbergin (1766-1836) kanssa. Hänen vanhempansa olivat kersantti Kaspar Fredrik Kymberg ja Sara Kristina Adde. Pariskunnalle syntyi ainakin kymmenen lasta. Nuorin lapsi Johanna syntyi postuumina, kun isä Aron Barck kuoli 24.6.1803 Hollolassa keuhkotautiin. Lesken piti vastata miehen veloista, ja tila myytiin huutokaupalla. Elättääkseen perheensä leski joutui panttaamaan mm. kaikki korunsa. Johanna Albertina sai lopulta tammikuussa 1816 eläkkeen. Hollolasta lähdettyään leski asui lapsineen Haminassa, Nastolassa ja Heinolassa.

Suhde nimismieheen ei vaikeuttanut Eeva Rouvisen mahdollisuuksia avioliittomarkkinoilla. Hän meni viimeistään 1768 vihille Anna Juvosen lesken, Sipi Frimodigin (1726-1796) kanssa. Sipi isännöi kruununtilaa numero 18 Potoskavaarassa. Avioliitosta syntyi 1769-1777 ainakin viisi lasta. Miehensä kuoltua Eeva hallitsi tilaa Potoskavaara 18 yhdessä poikiensa Sipi ja Mikko Frimodigin kanssa. Eeva Rouvinen kuoli Potoskavaarassa jouluaattona 1808 vanhuudenheikkouteen. Ei ole tietoa, tapasiko Eeva koskaan poikaansa Aronia tämän lähdettyä Kiteeltä tai saiko hän tietää mitään poikansa kohtalosta.

KIRJALLISUUTTA

• Matti Walta: Virkamiehiä, Suomen Sukututkimusseuran julkaisuja 56, Helsinki 2005.
• Ilkka Mäntylä: Suomalaisen juoppouden juuret, viinanpoltto vapaudenaikana. Suomalaisen kirjallisuuden seura , Pieksämäki 1985.

Kiteen seurakunnan 1760-luvun lastenkirjassa mainitaan Klemetti Kinnusen torpassa Muljulassa käly Eeva Rouvinen ja poika Aron, joka seurasi isäänsä, komissaari Barckia.

Elimäen seurakunnan 1776-1782 rippikirjassa mainitaan komissaari Aron Barckin perhe Teutkoskella. Poika Aron mainitaan ilman syntymäaikaa, ja hänen kerrotaan muuttaneen Heinolaan.