PÄÄSIVU SUKUSEURA HALLITUS HISTORIAA
YLEISTÄ OLLI ROUVINEN EEVA ROUVINEN HUKKA ROUVINEN TANELI ROUVINEN

HUKKA ROUVINEN - metsästäjä ja rakentaja

Kustaa III:n hallituskaudella (1789) säädetty yhdistys- ja vakuuskirja avasi perintötilallisille edellytykset vaurastumiseen. Kun maavero ei noussut talojen tuoton lisääntymisen myötä, oli yritteliäällä tilallisella mahdollisuudet luoda perheelleen turvallinen ja parhaissa tapauksissa melkeinpä hyvinvoinnistakin todistava asema. Myös isonjaon merkitys oli huomattava. 1800-luvun alussa väestön lisääntyessä ja metsävarojen ehtyessä koettiin lisäksi Itä-Suomessa kaskikriisi, ja karjatalouden merkitys korostui. Pekka Rouvinen (1798-1861) oli tarmokas maanviljelijä Rääkkylän Oravilahdella, joka sai Suomen Talousseuran palkinnon vuonna 1840. Pekka eli Hukka Rouvinen oli myös tunnettu sudenmetsästäjä ja pohu, joka perimätietojen mukaan käytti taikakeinoja susia pyydystäessään.

Pekka Rouvinen syntyi 14.10.1798 Rääkkylän Oravilahdella Heikki Rouvisen ja Anna Kinnusen kahdeksasta lapsesta neljäntenä. Äiti Anna oli kotoisin Oravisalosta. Isä Heikki Rouvinen isännöi veljiltään lunastamaansa kruununtilaa Oravilahti 6 1/2 (Rouvila), joka oli ollut suvun hallussa jo 1660-luvulta alkaen. Isä Heikki ja Heikin veli Joonas olivat tarmokkaita talonpoikia. Heikki oli ostamassa lisäksi asumisoikeuksia kruununtiloihin Oravilahti 5 1/2 ja Oravilahti 10, mutta hän ei saanut näitä hallintaansa. Sen sijaan Joonas hankki itselleen koko kruununtilan Oravilahti 8. Perheessä oli myös 1770-luvulta periytyvä traditio hoitaa kirkollisia luottamustehtäviä. Joonaksen ja Heikin isä ja isoisä hoitivat kuudennusmiehen tehtäviä. Heikki itse toimi Oravilahden kylänmiehenä ja Joonas isänsä jälkeen kuudennusmiehenä osallistuen mm. isojakotoimituksiin.

Keskeinen kysymys talonpoikaisyhteisössä oli perinnönjako. Koska perillisiä oli yleensä useita, tilalle jäävä joutui lunastamaan sisaruksensa ulos, tai jos se oli mahdollista, tila jaettiin perillisten kesken. Pekka Rouviselle tilanne oli yksinkertainen, koska hän jäi ainoaksi miespuoliseksi perilliseksi ainoan veljen Joonaksen kuoltua yhdeksänvuotiaana rokkoon v. 1802.

Pekan elämän käännekohta oli helmikuussa 1833, jolloin hänen isänsä luovutti kruununtilan Oravilahti 6 1/2 hallinnan eläkettä vastaan pojalleen. Yksityiskohtaisessa sopimuksessa lueteltiin tarkasti monet velvoitteet. Pekka lupasi mm. maksaa kolmelle sisarelleen kullekin 500 pankkiruplaa sekä auran ja kirveen. Seuraavana syksynä Pekka osti asumisoikeuden Oravilahti 6 toiseen puoliskoon varanimismies Samuel Niklas Inveniukselta 1050 pankkiruplalla. On mahdollista, että Pekka käytti Inveniusta bulvaanina, koska tämä oli ostanut asumisoikeuden vain viisi päivää aikaisemmin Hannu Klemettisen leskeltä Maria Rouviselta 950 pankkiruplalla. Maria avioitui 1836 Pekka Saikkosen kanssa, ja he yrittivät pitää asumisoikeuden itsellään mutta joutuivat lopulta luopumaan siitä - luultavasti siksi että he eivät pystyneet maksamaan siirtosummaa takaisin. Pekka sai täten asumisoikeuden koko kruununtilaan Oravilahti 6, jonka hän lunasti perintötilaksi. Pekka osti lisäksi vuonna 1848 tilan Oravilahti 5 1/2, joten hänen maaomaisuuteensa kohosi noin 450 hehtaariin.

Saatuaan isänyyden vuonna 1833 Pekka Rouvinen aloitti laajat rakennustyöt erikoistuen kivitöihin. Hän rakensi pitäjän ensimmäisten joukossa suuren kivinavetan (24x11 m), kivisen pajan, ladon ja saunan. Hän rakensi lähes 1,4 kilometriä 1,5 metriä korkeaa kiviaitaa ja 0,6 kilometriä salaojaa. Pekka Rouvinen osallistui myös pitäjänkokouksiin. Vuonna 1838 hänet valittiin vaivaishoitolautakunnan jäseneksi, ja vuonna 1843 hänet valtuutettiin toimittamaan kruununvoudille asiakirjat ja selityksen uuden kirkon paikkaa koskevassa kiistassa. Ansioistaan Pekalle myönnettiin Suomen Talousseuran rinnalla kannettava hopeamitali keväällä 1840.

Jälkimaailma on muistanut Pekka Rouvisen nimenomaan sudenmetsästäjänä ja pohuna, joka käytti taikakeinoja pyydystäessään susia raudoilla ja sudenhaudoilla. Vuosina 1839-1847 hän sai tapporahoja 17 sudesta. Talousseuran palkintoa haettaessa hänen sanottiin pyytäneen 55 sutta kuudessa vuodessa. Liperiläisen Toivo Rouvisen muistelun mukaan hän pyydysti 80 sutta ja toistakymmentä karhua. Pekka Rouvisen testamentissa 1860 mainitaan erityisesti hukannahkainen turkki, joka lankesi Joonas-pojalle.

Pekka Rouvinen avioitui vajaat 18-vuotiaana Liperin Oravisalosta eli Hypönniemestä kotoisin olleen Anna Stiina Rautiaisen (1798-1855) kanssa. Nuorenparin alkutaival ei tosin ollut lupaava, koska Anna Stiina karkasi ilmeisesti myötäjäisineen takaisin Hypönniemeen, koska Pekka oli kohdellut häntä ankarasti. Pekan isä vaati käräjillä syksyllä 1817 Anna Stiinan isää Olli Rautiaista palauttamaan tyttärensä. Kiteen kirkkoherra Sven Abraham Hougberg piti nuorelle parille puhuttelun maaliskuun lopulla 1818. Pekka otti leskeksi jäätyään puolisokseen Liperin varanimismies Abraham Sallisen lesken Brita Marellin. Brita oli alkuperältään Tohmajärven Maarasia, mutta muutti nimensä toimiessaan Liperin Siikasalmen hovin taloudenhoitajattarena. Pekan ja Anna Stiinan kymmenestä lapsesta täysi-ikäiseksi eli kolme poikaa ja kolme tytärtä. Poika Heikki sai vuonna 1856 isältään tilan Oravilahti 5 1/2, jonne hän muutti vaimonsa, Kiteeltä tulleen Helena Rouvisen kanssa. Isä Pekka jakoi testamentissaan vuonna 1860 tilan Oravilahti 6 siten, että poika Joonas sai 5/9 osaa ja poika Pekka 4/9 osaa. Tytär Anna avioitui kiteeläisen lankonsa Samuli Rouvisen kanssa. Tytär Loviisa avioitui 1855 kiteeläisen Heikki Hakulisen kanssa, Hakulinen oli talonpoikaissäädyn valtiopäiväedustaja v. 1867 valtiopäivillä. Kolmas sisar Liisa Sofia avioitui lautamies Matti Kuren kanssa Rääkkylän kirkonkylästä.

Pekan perheen kohtaloksi näyttää muodostuneen syksyllä 1856 Suomen Pankin Hypoteekkiosastolta otettu 2.500 hopearuplan laina. Lainan virallinen käyttötarkoitus oli Luhtalaidan ja Kiimalammin soiden parantaminen, mutta mitään selvää käyttöä suurelle lainalle ei näytä olleen. Pekka Rouvinen kuoli lainanoton jälkeen 15.1.1861 keuhkotautiin vain 62 vuoden ikäisenä. Poika Joonas myi jo vuonna 1868 osuutensa (5/9) talosta veljensä langolle, Heinävedeltä tulleelle Kustaa Heikki Kotilaiselle 6600 markalla. Kaupassa siirtyivät myös talon velat. Kotilainen myi tilan vuonna 1876 ruukinseppä Antti Varikselle 6000 markalla, mutta perikunta myi sen vuonna 1888 takaisin Kotilaiselle 4050 markalla.

 

 

 

 

Hukka-Pekka Rouvisen sopii 1833 sukupolvenvaihdoksesta isänsä Heikin kanssa

 


Oravilahden Kotilan (entinen Rouvila) talo 1900-luvun alusssa. Hukka-Pekka Rouvisen 1830-luvulla rakentama kivinavetta edessä vasemmalla.