OLLI ROUVINEN - sotavanki ja valtiopäivämies

Entisenä voittomaana Pohjois-Karjala sai vasta Uudenkaupungin rauhan jälkeen oikeuden lähettää edustajansa Ruotsin valtiopäiville. 1700-luvulla Kiteeltä valittiin vain kaksi edustajaa talonpoikaissäätyyn: Yrjö Timonen Kiteenlahdelta ja Olli Rouvinen Kiteen kirkonkylästä Päätyeeltä. Ollin elämänvaiheet olivat poikkeuksellisen värikkäät - ja arvoitukselliset.

Olli Rouvinen syntyi 12.3.1727 Kiteen Jaakkiman kylässä, jonne hänen isänsä Heikki Ollinpoika Rouvinen oli muuttanut Rääkkylän Rasivaarasta avioiduttuaan jaakkimalaisen Anna Rostin kanssa. Heikin ja Annan perheeseen syntyi vielä neljä muuta lasta, joista pojat Matti (1730-1764) ja Pekka (1738-1802) elivät täysi-ikäisiksi. Heikin elämä oli vaatimatonta, hän asui renkinä ja loisena Jaakkimassa - nähtävästi appensa Risto Rostin luona. 1730-luvun lopulla Heikki mainitaan Puhossalossa, ilmeisesti Puhossaloon Rääkkylästä muuttaneen veljensä Matin luona. Vuonna 1739 Heikin mainitaan oleskelevan uudestaan Jaakkimassa ja käyvän kerjuulla.

Hattujen sodan myötä Heikin perheen elämä muuttui täysin. Kiteelle hyökätessään venäläiset surmasivat Heikin ja veivät mukanaan hänen vanhimman poikansa Ollin. Venäläiset ryöstivät Pohjois-Karjalasta sadoittain siiviileitä myydäkseen heitä orjina eteenpäin. Kruunnunvouti Andersin laati huhtikuussa 1744 luettelon Venäjälle viedyistä vangeista, jotka eivät olleet vielä palanneet. Luettelossa mainitaan 17 vuotias Olli, joka oli viety Käkisalmeen. Oltuaan vankeudessa viisi vuotta hän palasi Kiteelle.

Kotiseudulle palannut Olli Rouvinen koki hyvin nuorena ällistyttävän nopean taloudellisen ja sosiaalisen nousun, jonka pohjimmainen syy on hämärän peitossa. Vuonna 1794 kirjatun tiedon mukaan hän oli ansainnut niin paljon rahaa Venäjän puolella ollessaan, että pystyi hankkimaan Suorlahdelta talon, jossa hän asui äitinsä ja veljiensä kanssa 1748-1750. Tähän aikaan hän tutustui Pohjois-Karjalan korkeimpaan hallintovirkamieheen, kruununvouti Gustaf Adolf Andersiniin, joka palkkasi hänet ratsulähetikseen (utridare). Andersin kirjoitti 1.3.1751 maaherralle, että Olli Rouvinen voitaisiin sijoittaa Pekka Vanhaselta jääneelle tilalle no 19-20 Kiteen kirkonkylän Päätyeellä (Rantarouvila, Päätye uusi 2). Venäläiset olivat polttaneet tilan kaikki rakennukset - kuten muutkin Kiteen kirkonkylän talot pikkuvihan aikana. Tila sijaitsi lähellä Kiteen kirkkoa ja naapureina asuivat kruununvouti Andersin sekä apulaispappi Johannes Ellonius, jonka poika Jöran toimi Kiteen lukkarina ja toinen poika Krister Kiteen pedagogion opettajana. Olli avioituikin 1751 Johannes Elloniuksen tyttären Magdalenan kanssa. Magdalenan äiti Sofia Neglick oli Kiteen kolmannen kirkkoherran Georgius Näglickin tytär. Kun Ollin esikoinen Juhana kastettiin marraskuussa 1752, kummeiksi kutsuttiin kruununvouti Gustaf Adolf Andersin, pedagogi Krister Ellonius, Kiteen kirkkoherra Anders Winterin puoliso Beata von Brandenburg ja edesmenneen tullinhoitajan tytär Magdalena Hultin.

Olli Rouvinen asui aluksi yhtiössä veljiensä Matin ja Pekan kanssa. Matti erosi yhtiöstä 1752 avioiduttuaan piimäjärveläisen Johanna Kinnusen kanssa. Matti ryhtyi hoitamaan appensa taloa Piimäjärvellä, mutta kuoli jo vuonna 1764 kaupunkimatkalla Loviisaan. Vuonna 1765 Olli osti 400 kuparitaalarilla toisen tilan Niinikummusta, jonne hänen veljensä Pekka muutti luvaten maksaa vuokrana kolmanneksen tilan tuotosta. Pekka lunasti koko tilan omakseen vuonna 1780 Ollin leskeltä 1000 kuparitaalarilla.

Ollin tuttavuus kruununvouti Andersiiniin johti siihen, että Andersin esitti Kyminkartanon ja Savon läänin varamaaherra Anders Johan Nordenskiöldille Ollin nimittämistä Kiteen siltavoudiksi - alemman tason virkamieheksi, jona kuitenkin toimi mieluummin säätyläissukujen jäseniä kuin talonpoikia. Kirjeessään maaherralle 21.4.1753 Andersin kuvaa Olli Rouvista ahkeraksi, päättäväiseksi ja järkeväksi mieheksi.

Vanha kruununvouti Andersin kuitenkin kuoli vuonna 1758 ja uudeksi kruununvoudiksi v. 1759 nimitetty Gabriel Wallenius kävi tarmokkaasti hallintoalueensa Pohjois-Karjalan asioiden kimppuun. Talvella 1763 hän syytti Olli Rouvista huonosta talviteiden hoidosta. Walleniuksen mielestä Olli ei ollut lainkaan valvonut kunnossapitoa, minkä Olli kiisti. Käräjillä todettiin, että Ollia ei oltu aikaisemmin huomautettu laiminlyönneistä ja häntä kehoitettiin huolehtimaan myös talviteistä. Koska lautakunta ei löytänyt toiminnasta varsinaista virhettä, Wallenius ryhtyi tämän jälkeen neuvottelemaan ja ehdotti korvaukseksi vapaaehtoisesta virasta luopumisesta siltavoudinkapat 9 Rääkkylän kylästä. Kymenkartanon ja Savon läänin lääninhallitus hyväksyi järjestelyn ja antoi Ollille eron toimesta 13.6.1765. Seuraavaksi siltavoudiksi nimitettiin lippumies Erik Georg Andersin. On epäselvää miksi Wallenius halusi Ollin eroon siltavoudin virasta. Hän saattoi pitää Ollia edellisen kruununvoudin suojattina, joka oli liian lähellä talonpoikia ja saattoi haluta virkaan säätyläistaustaisen henkilön.

Vaikka Olli suostuikin luopumaan siltavoudin tehtävästä, hänelle löytyi Kiteellä kannatusta ilmeisesti sekä talonpoikaiston ja säätyläistön piirissä. Hänet valittiin 1776 lautamieheksi. Liperin Riihilahdessa pidettiin 9.10.1778 valitsijamieskokous, jossa valittiin Karjalan kihlakunnan edustaja talonpoikaissäätyyn v. 1778-1779 valtiopäiville Tukholmaan. Kokouksessa kihlakunnan valtiopäivämieheksi valittiin Olli Rouvinen, ja tuomiokunnan tuomari Erik Filip Didron laati hänelle valtakirjan. Kokouksessa keskusteltiin lisäksi kihlakunnan esityksistä valtiopäiville. Pielisjärven valitsijamiehet Olli Timonen ja Pekka Horttanainen eivät kuitenkaan hyväksyneet Ollia edustajakseen eivätkä kihlakunnan esityksiä valtiopäiville. Rovasti Jakob Stenius järjesti Pielisjärvellä 19.10. pitäjänkokouksen, jossa Pielisjärven omaksi edustajaksi valittiin Tuomas Kuittinen. Järjestelyjen takana näyttää olleen rovasti Stenius, joka halusi Kuittisen kautta edistää jo aikaisemmin valtiopäivillä esitettyjä hankkeita Näissä oli ilmeisesti erimielisyyttä eteläisen Karjalan näkemysten kanssa. Kuittinen vaati 14.1.1779 Tukholmassa Ollia jakamaan edustuksensa, jolla hän tarkoitti lähinnä valtiopäivätoimesta saatua korvausta. Neuvotteluissa selvisi, että Olli ja Tuomas eivät osanneet ruotsia, joten tulkin avulla sovittiin tammikuun lopussa, että Kuittinen edustaa Pielisjärven pitäjää ja Rouvinen loppua Karjalaa (alt det öfrige i Carelen).

Karjalan kihlakunnan lukuisista esityksistä v. 1778 valtiopäivillä ei ole Ruotsin valtionarkistossa jäljellä kuin anomus kotitarvepolton sallimisesta. Viinanpoltto oli otettu v. 1775 kruunun monopoliksi. Olli olikin anomassa tammikuussa 1779 eräiden muiden edustajien kanssa oikeutta viinanpolttoon kotitarpeiksi. Pian Tukholmasta palattuaan Olli Rouvinen kuoli 7.4.1780 Kiteellä keuhkotautiin.

Olli Rouvisen ja Magdalena Elloniuksen avioliitossa syntyi yhdeksän lasta, josta täysi-ikäiseksi eli kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Vanhin lapsi Juhana Rouvinen (1752-1833) lunasti isänsä kotitalon Rantarouvilan ja toimi vuosikymmeniä Kiteen lautamiehenä. Hän avioitui ruskealalaisen Anna Helena Neglickin kanssa. Yrjö Rouvinen (1764-1842) vuokrasi kappalaispuustellia ja osti vuonna 1810 luutnantti Sallmenilta tilan Päätye 8, jossa piti kestikievaria. Yrjö avioitui Kiteen lukkarin tyttären Anna Liisa Mansneruksen kanssa. Kolmas poika Kalle Fredrik (1765-1844) osti v. 1788 lukkari Johan Mansnerukselta asumisoikeuden tilalle Päätye 14. Oltuaan mukana talonpoikaisessa puolustusjoukossa hän joutui elokuussa 1808 etenevien venäläisjoukkojen vangiksi ja vietti vankeudessa kaksi vuotta. Kalle Fredrikin puoliso oli sisar Anna Liisan tytärpuoli Sofia Timonen. Anna Liisa Rouvinen (1756-1814) avioitui v. 1776 kiteenlahtelaisen Joakim Timosen kanssa. Joakim oli toisen kiteeläisen valtiopäivämiehen, Yrjö Timosen, veli. Toinen tytär Maria Magdaleena Rouvinen (1769-1837) avioitui v. 1792 Tohmajärven siltavouti Karl Fredrik Bergqvistin kanssa.

KIRJALLISUUTTA

• Bondeståndets riksdagsprotokoll. På riksgäldskontorets uppdrag utgivna av Sten Landahl. 13. 1778-1779. Stockholm 1986.

Karjalan tuomiokunnan tuomari Erik Filip Didronin 9.10.1778 Liperissä laatima valtakirja Olli Rouviselle valtiopäivämieheksi (Riksarkivet: Riksdagsfullmakter, Bondeståndet, 1778).

Kuningas Kustaa III avaa säätyvaltiopäivät. Louis Jean Desprezin maalaus.